Lapissa on aina kiinnostanut käydä ja kun viime syksynä mahdollisuus siihen tuli niin varmaankin
alle sekunnin tarvitsi miettiä, että lähdetäänkö.... Majapaikaksi valittiin mökki ja sopiva löytyi.
Sauna + takkahuone + keittiö ja makuuhuoneet ja kaikki tämä kolmessa kerroksessa
järven rannalla Ei voi valittaa....Suunnitelma oli selvä: päivät maastossa ja iltaisin
palaudutaan(sauna+ruoka+juomat) seuraavaa päivää varten


Ensimmäisenä tuli käväistyä Pallaksella ja siellä kierrettiin Palkaskeron reitti mikä menee Palkaskeron
huipun(n.700m) kautta. Maisemat oli hienoja reitillä ja sääkin suosi, mutta tuuli oli todella kova huipulla ja
tunturissa.


Seuraavana päivänä oli vuorossa Ylläs ja siellä mentiin Kellokkaasta lähtevälle reitille. Kellokkaasta
lähtee useita eri reittejä ja niistä voi valita sopivan itselleen. Sopivia löytyy moneen tarpeeseen,
aina koko päivän reitistä ihan lyhyeen kierrokseen Ylläksen maisemissa. Valisimme Varkaankurun
kautta menevän reitin ja siihen reittiin mahtui monenlaista maastoa. Alkupäässä reittiä virtasi
puro.


Varkaankuru oli kivikkoista ja osa reitistä oli pitkostettu siten, että pahimmat kivikot pääsi
kulkemaan pitkospuita pitkin.


Loppuosassa reittiä oli tasaisempaa kangasmaastoa, jossa kasvoi kuusta ja mäntyä.

Säät suosivat tätäkin päivää, aurinko paistoi ja tuulikin oli sopivasti tyyntynyt edellisestä päivästä.
 

Ylläksen reitin jälkeen käväsimme vielä katsomassa Pakasaivoa, joka on suomen suurin
hiidenkirnu.

Kuvasta ei oikein syvyys hahmotu, mutta vaikuttavan syvä ja jyrkkäreunainen kyllä oli. Paikalla
on kodan tyylinen tulentekopaikka. Kannattaa käydä katsomassa, jos on kulkua Ylläksen suunnassa.
Autolla pääsee perille asti ja parkkitilaakin on hyvin.

Seuraavana päivänä oli vuorossa Aakenus ja siellä päätettiin käydä reitillä, joka menee
melkein suoraan kohti huippua. Polku oli kivikkoista ja nousi tasaisesti. Aakenuksella oli ehkä
tämän reissun värikkäin maaruska.


Seuraavana päivänä oli aika luovuttaa mökki ja tämän jälkeen menimme vielä Levin kautta
kotia kohti. Levillä oli myös hienoja maisemia vaikka laskettelurinteet hyvin ovatkin edustettuna
Levin maisemassa.

Sää oli taasen mitä mainioin, pilvipoutaa ja heikkoa tuulta.


Porojakin tuli nähtyä, useimmiten auton ikkunasta, mutta Pallaksella nähtiin myös yksi tokka
tunturissa.

 

Kaksi yötä tuli vietettyä Salamajärven kansallispuistossa. Matkaan tuli lähdettyä huttukankaan
p-paikalta. Luksusta(vesi,olut ja makkara...) tuli vähän liikaa mukaan, sillä rinkka painoi lähtiessä
n. 24kg. Ensimmäisen illan matka ei ollut kuin 5km, koska illasta vasta ehti matkaan. Purojen/jokien
ylityksiin oli tehty siltoja.


Heikinjärven kautta menin Pyydyskoskelle yöksi. Heikinjärvellä on laavu ja yksi telttapaikka. Kovin
kivikkoista oli maasto Heikinjärvellä. Pyydyskoskella olikin paremmin telttapaikkoja. Pyydyskoskella
on Koirajoki, joka on ihan kodan ja telttapaikkojen vieressä.


Pyydyskoskella on varaa valita telttapaikkaa heiman paremmin kuin Heikinjärvellä, jossa ei ollut
juurikaan muuta kuin kivikkoa. Kivikkoista oli myös Pyydyskoskella, mutta sieltä sentään löytyi
enemmän tasaista alustaa teltalle. Ettei kivien päällä joudu nukkumaan... Polttiaisia oli ihan
kivasti ja nehän ei hyttysmyrkystä ole moksiskaan...


Pyydyskosken kota on hyvässä kunnossa ja polttopuita ja puucee löytyy.


Illasta oli ohjelmassa rinkan keventämistä, eli oluet ja makkaraa tuli nuotiolla nautittua


Aamulla sitten satoikin vettä. Aamiais-kamat kasaan ja kodalle tekemään aamiaista. Vettä
sateli tasaisesti ja hieman piti lähtöä venyttää myöhemällä, että sai teltan pakattua kuurojen
välissä. Kuvan ottohetkellä sataa ja olen juuri herännyt sateen ropinaan ja päätän nousta
aamiaiselle ja kuvaan loistavan päivän alun absidissa


Sateen tauottua matkaan ja kohti Ahvenlampea. Täällä puolella polut ovat vähemmän kivikkoisia.


Matkalla näkyy soita, kivikkoa ja vanhoja kaatuneita puita.


Osa polusta kulkeen puiston ulkopuolella ja puiston rajat on merkitty kyltein. Tässä ollaan juuri
menossa puistosta pois ja Ahvenlammin jälkeen polku meneekin takaisin puiston alueelle.


Tauolla Ahvinlammilla. Aurinko paistaa ja lämmin on! Tämän kuvan ottamisen jälkeen kuuluikin
ukkonen ja noin puolituntia siitä vettä tuli taas taivaan täydeltä. Matkasta Koirajärvelle ei sitten olekaan
kuvia, sillä vettä tuli niin paljon, että kamera piti pitää laukussa koko matkan.


Tässä kuvassa ollaankin jo saatu teltta pystyyn Koirajärvelle ja osa kamoista kuivumaan. Ei mennyt
kuin vartti tästä ja taas satoi vettä. Ei muuta kuin ruuan tekoon Koirajärven kodalle.


Seuraavana aamuna vähän pastoikin ja muutamia kuvia otin Koirajärven ympäristöstä.

Koirajärven kota.


Kansallispuiston kartta ja reitit. Ohjeet oli myös roskattomasta retkeilystä.

Aamiaisen jälkeen rinkka selkään ja matkalle kohti Huttukangasta ja autoa. Polut ovat paikoitellen
todella kivikkoisia ja varoen saa liikkua varsinkin sateella, jolloin juuret ja kivet ovat liukkaita.


Tälläisia kivikkoja oli polun varrella useita ja osa niistä oli isoja kooltaan. Kivikossa ei juurikaan mitään
kasvanut. Muutamia puita oli joissain kituuttamassa.


Reissu meni mukavasti ja tulipahan testattua, että teltta pitää luvatun sateen vettyneenäkin.
Rinkassa oli painoa aluksi vähän liikaa ajatellen pitempää vaellusta, mutta näin kahden yön
reissulla kyllä pärjää. Kummasti se vain keveni loppua kohden