Kaksi yötä tuli vietettyä Salamajärven kansallispuistossa. Matkaan tuli lähdettyä huttukankaan
p-paikalta. Luksusta(vesi,olut ja makkara...) tuli vähän liikaa mukaan, sillä rinkka painoi lähtiessä
n. 24kg. Ensimmäisen illan matka ei ollut kuin 5km, koska illasta vasta ehti matkaan. Purojen/jokien
ylityksiin oli tehty siltoja.


Heikinjärven kautta menin Pyydyskoskelle yöksi. Heikinjärvellä on laavu ja yksi telttapaikka. Kovin
kivikkoista oli maasto Heikinjärvellä. Pyydyskoskella olikin paremmin telttapaikkoja. Pyydyskoskella
on Koirajoki, joka on ihan kodan ja telttapaikkojen vieressä.


Pyydyskoskella on varaa valita telttapaikkaa heiman paremmin kuin Heikinjärvellä, jossa ei ollut
juurikaan muuta kuin kivikkoa. Kivikkoista oli myös Pyydyskoskella, mutta sieltä sentään löytyi
enemmän tasaista alustaa teltalle. Ettei kivien päällä joudu nukkumaan... Polttiaisia oli ihan
kivasti ja nehän ei hyttysmyrkystä ole moksiskaan...


Pyydyskosken kota on hyvässä kunnossa ja polttopuita ja puucee löytyy.


Illasta oli ohjelmassa rinkan keventämistä, eli oluet ja makkaraa tuli nuotiolla nautittua


Aamulla sitten satoikin vettä. Aamiais-kamat kasaan ja kodalle tekemään aamiaista. Vettä
sateli tasaisesti ja hieman piti lähtöä venyttää myöhemällä, että sai teltan pakattua kuurojen
välissä. Kuvan ottohetkellä sataa ja olen juuri herännyt sateen ropinaan ja päätän nousta
aamiaiselle ja kuvaan loistavan päivän alun absidissa


Sateen tauottua matkaan ja kohti Ahvenlampea. Täällä puolella polut ovat vähemmän kivikkoisia.


Matkalla näkyy soita, kivikkoa ja vanhoja kaatuneita puita.


Osa polusta kulkeen puiston ulkopuolella ja puiston rajat on merkitty kyltein. Tässä ollaan juuri
menossa puistosta pois ja Ahvenlammin jälkeen polku meneekin takaisin puiston alueelle.


Tauolla Ahvinlammilla. Aurinko paistaa ja lämmin on! Tämän kuvan ottamisen jälkeen kuuluikin
ukkonen ja noin puolituntia siitä vettä tuli taas taivaan täydeltä. Matkasta Koirajärvelle ei sitten olekaan
kuvia, sillä vettä tuli niin paljon, että kamera piti pitää laukussa koko matkan.


Tässä kuvassa ollaankin jo saatu teltta pystyyn Koirajärvelle ja osa kamoista kuivumaan. Ei mennyt
kuin vartti tästä ja taas satoi vettä. Ei muuta kuin ruuan tekoon Koirajärven kodalle.


Seuraavana aamuna vähän pastoikin ja muutamia kuvia otin Koirajärven ympäristöstä.

Koirajärven kota.


Kansallispuiston kartta ja reitit. Ohjeet oli myös roskattomasta retkeilystä.

Aamiaisen jälkeen rinkka selkään ja matkalle kohti Huttukangasta ja autoa. Polut ovat paikoitellen
todella kivikkoisia ja varoen saa liikkua varsinkin sateella, jolloin juuret ja kivet ovat liukkaita.


Tälläisia kivikkoja oli polun varrella useita ja osa niistä oli isoja kooltaan. Kivikossa ei juurikaan mitään
kasvanut. Muutamia puita oli joissain kituuttamassa.


Reissu meni mukavasti ja tulipahan testattua, että teltta pitää luvatun sateen vettyneenäkin.
Rinkassa oli painoa aluksi vähän liikaa ajatellen pitempää vaellusta, mutta näin kahden yön
reissulla kyllä pärjää. Kummasti se vain keveni loppua kohden